MITÄ HYVINVOINTI TARKOITTAA MINULLE
Tutustu naisiin, jotka ovat tehneet töitä luodakseen itselleen arvokkaat hyvinvointirutiinit.
ITSERAKKAUSKRIISI
The Body Shop on aktivistiyritys, joka perustettiin filosofialle, että kauneus voi – ja sen täytyy – hoitaa ihmisen henkistä puolta. Vuodesta 1976 lähtien yrityksemme on omistautunut tekemään juuri sitä. Vuonna 2021 teetimme ensimmäisen laatuaan olevan Global Self Love -raportin eli maailmanlaajuisen tutkimuksen itserakkaudesta. Se paljasti, että juuri tällä hetkellä ihmisten henkinen puoli on isoissa ongelmissa.
Tutkimuksesta paljastui, että kuusi henkilöä kymmenestä ympäri maailmaa toivoo, että he kunnioittaisivat itseään enemmän. Ja kuusi kymmenestä sanoo myös tuntevansa itsensä toisinaan hyödyttömäksi. Ja tästä ei puhuta. Yli puolet vastaajista kertoi, että he usein teeskentelevät olevansa onnellisia miellyttääkseen toisia.
Sen vuoksi meidän täytyy puhua siitä, mitä hyvinvointi todella tarkoittaa. Koska mielestämme se on paljon enemmän kuin pelkkä kauneustrendi. Hyvinvointi tarkoittaa uusien rutiinien luomista, jotka kehittävät itsetuntoa. Se tarkoittaa stressin vähentämistä ja positiivisen muutoksen edistämistä. Vasta kun ymmärrämme oman arvomme, voimme alkaa rakentamaan parempaa maailmaa.
KEHOA JA SIELUA HOITAVAT RUTIINIT
Positiivisten hoitorutiinien ei tulisi olla luksusta tai satunnainen hemmottelutuokio. Jokainen voi harjoittaa sellaista, milloin tahansa. Olitpa sitten vallankumouksen aloittamismielentilassa tai ihan vaan tarvitset hektisenä päivänä muutaman minuutin rauhoittumisen.
Tutustu kolmeen upeaan naiseen, jotka ymmärtävät täysin oman hyvinvointinsa ja ovat kehittäneet sitä tukemaan omat rutiininsa.
DEANAH, DELAWERE, USA
@yourblindbeauty
Olen aina ollut kiinnostunut itseni huolenpidosta. Muoti, kauneus, terveenä pysyminen, oikein syöminen – sellaisista jutuista. Kun olin 17, high schoolin viimeisellä luokalla, näkökenttäni alkoi sumeta. Kaksi kuukautta myöhemmin olin sokeutunut. Näköhermoni oli turvonnut, ja se aiheutti pysyvän vaurion.
Ihmiset saattavat ajatella, että näön menettäminen tekee sinusta vähemmän pinnallisen, ja niin se tekikin. Mutta sisäisesti olin vielä enemmän huolissani siitä, mitä muut ajattelivat minusta. Tunsin, että minun täytyi jotenkin kompensoida sokeuteni. En halunnut sokeuteni määrittelevän minua. Minulla oli edelleen rutiinit itsestäni huolehtimiseen, mutta ne olivat muille ihmisille, mitä he näkevät minussa ja mitä he ajattelevat minusta. Kuten että söin oikein ollakseni hoikka tai että iho pysyi kunnossa. Itsestäni huolenpito oli edelleen sopeutumista.
Tämä vuosi on ollut erittäin vaikea. Se on pakottanut minut esittämään itselleni syvällisiä kysymyksiä. Olen seitsemännellä kuulla raskaana, odotan poikalasta. Yhtäkkiä ajattelenkin ’ok, nyt minun täytyy alkaa huolehtimaan todellakin mitä itselleni tapahtuu.’ Olen tajunnut, että olen tehnyt mahdottomasti töitä sen eteen, että olen päässyt yli siitä miten ihmiset näkevät minut, ja olen samalla laiminlyönyt itseni.
”Todellisella hyvinvoinnilla on niin monia puolia. Se on psyykkinen tilasi, sielusi, energiasi – se kaikki on niin arvokasta.”
Itsestä huolehtiminen ja hemmottelu on mukavaa, mutta ne voivat peittää sen, miten sinulla todella menee. Todellisella hyvinvoinnilla on niin monia puolia. Se on psyykkinen tilasi, sielusi, energiasi – se kaikki on niin arvokasta.
Nykyään yritän pitää kiinni siitä, että viimeiseksi miettisin sitä miten muut ihmiset näkevät minut. Itserakkausrutiinini hoitavat emotionaalista hyvinvointiani. Olen artisti eli teen musiikkia ja kirjoitan runoutta ja kirjoitan lehtiin. Luovuus on vapautumiseni.
Tykkään edelleen käydä lakkauttamassa varpaankynteni. Sekin tarkoittaa nykyään paljon enemmän kuin pelkkää kynsienlakkausta. Kun on sokea, sitä viettää paljon aikaa oman päänsä sisällä, koska näkö ja näkeminen ei ole häiriötekijä. Joten kun lähden jalkahoitoon, se tarkoittaa, että lähden ulos kotoani, kävelen ulkona, pääsen pois oman pääni sisästä, ympärilläni on minua tukevia ihmisiä ja teen jotakin positiivista itseäni varten.
”Kun on sokea, sitä viettää paljon aikaa oman päänsä sisällä.”
Olen miettinyt sitä, että miten tulen opettamaan pojalleni suhdetta omaan itseensä. Tulen kysymään häneltä kysymyksiä, joita en kysynyt aiemmin itseltäni tarpeeksi: ’Miltä sinusta tuntuu tänään?’ tai ’Mikä sinua kiinnostaa omassa itsessäsi?’ Toivon, että osaan opettaa häntä etsimään omaa sisäistä kauneuttaan.
KACEY MARTIN, SYDNEY, AUSTRALIA
@Kasiwaiora
”Kun sinusta tuntuu, että sinulla ei ole väliä, itserakkauden harjoittaminen on radikaali teko. Itsensä arvokkaana näkeminen on ratkaisevaa maailman paremmaksi tekemisessä.”
Länsimaissa tuntuu kuin meillä olisi vallalla kehon itseoptimointi, jossa ’terveet’ ihmiset nähdään moraalisesti ylivertaisina. Se on hyvin yksilöllinen tapa nähdä terveys. Alkuperäiskansojen ihmiset näkevät asiat toisin. Heille hyvinvointi on asia, jota ei voi ostaa. Se yhdistää perheen, yhteisön ja maan. Länsimainen hyvinvointiliike on alkanut hyödyntämään näitä ideoita. Joillekin alkuperäiskansoille tämä voi olla hyvin vahingollista. Esimerkiksi alkuperäiskansojen rituaaleissa käyttämän salvian [salviaa poltetaan ja sillä henkisesti siunataan joku henkilö tai tila] suosio on kasvanut länsimaisissa hyvinvointirituaaleissa ja salvian saanti on vaikeutunut alkuperäisyhteisöille.
Alkuperäiskansojen välillä on jaettu suru siitä, että heidän kulttuurinsa on ryöstetty heiltä. Minä olen ollut onnekas ja olen löytänyt oman heimoni Uudesta Seelannista. Kun otin māori-tatuointini, näin vuoren jolle sieluni siirtyy, ja joen joka vie minut sinne. Minulle tuottaa suurta iloa se, että tiedän mihin sieluni on yhteydessä – maahan. Se on osa alkuperäiskansaidentiteettiäni ja on lohdullista tietää, että hyvinvointini ei tarkoita pelkästään minua itseäni.
ZANNY JODE, NORFOLK UK
Kun elin väkivaltaisessa suhteessa, tuskin tajusin hyvinvointi-sanan tarkoitusta. Minä en todellakaan ’voinut hyvin’. Olin erittäin sairas. Söin pelkkää paljasta paahtoleipää ja pastaa, koska en pystynyt ostamaan omia ruokiani. En ajatellut ollenkaan omia tarpeitani. Ex-mieheni, jonka kanssa olin 15-vuotiaasta lähtien, oli hyvin kontrolloiva. Hän ei halunnut minun poistuvan kodistamme ja hän valitsi ystävät joiden kanssa sain olla, usein piilottamalla autonavaimet. Hän tiesi kuitenkin miten esiintyä muiden edessä, joten kukaan – edes perheeni – ei tiennyt, minkälaisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jouduin kärsimään.
Eräänä päivänä tyttäreni sanoi minulle, että hän ei haluaisi olla tyttö, koska naisten täytyy pysyä kotona ja tehdä mitä heidän aviomiehensä käskevät. Se käynnisti jotakin minussa. Tajusin, että en voisi jatkaa siten ja antaa tyttärelleni sellaista elämää. Tein pakosuunnitelman ja pääsin sieltä pois.
Heti kun olin tehnyt päätöksen lähteä, uskomaton siskoni tuli apuun ja muutti kaikki tavarani uuteen asuntooni. Kun minulla vihdoin oli oma tila, minun täytyi opetella olemaan yksin. Kun en ollut 12 vuoteen saanut tehdä itse mitään päätöksiä, se oli musertavaa. Vietin aikaa puutarhassa hiljakseen prosessoiden mitä oli tapahtunut, hivuttautuen pikkuhiljaa kauemmas asunnostani. Mindfulness, reiki ja meditaatio olivat tärkeitä asioita toipumisessani ja palaamisessani takaisin maailmaan.
”Minulle lauantai-illan kauneusrutiinini ei tarkoita pelkkää hyvältä näyttämistä, vaan se on itserakkausrutiini, joka valjastaa sisäisen voimani.”
Täytin asunnon kaikilla sateenkaaren väreillä. Olin päättänyt, että elämäni mieheni jälkeen on täynnä iloa. Ja se on! Nyt tuntuu kuin kertoisin jostakin aivan toisesta henkilöstä. Tyttäreni on nyt raivokkaan itsenäinen, fiksu ja lempeä teini. Itse kärsin kuitenkin vieläkin ’krapulapäivistä’ vanhan elämäni suhteen, sillä ahdistun voimakkaasti isoissa humalaisissa seurueissa. Aistin paniikin aikaisemmasta väkivallasta.
Siksi minulle lauantai-illan kauneusrutiinini ei tarkoita pelkkää hyvältä näyttämistä, vaan se on itserakkausrutiini, joka valjastaa sisäisen voimani ja auttaa minua pääsemään yli ahdistuksesta.
Olen hieman noitamainen. Kauneusrutiinini ovat rauhoittavia ja tarkoituksellisia. Kun taivutan silmäripsiäni, sanon itselleni ’Taivutan silmäripsiäni kohottaakseni mielialaani’ tai kun levitän huulipunaa, teen sen siksi, että huuleni sanoisivat kauniita asioita. Se saattaa kuulostaa joistakin ihmisistä tyhmältä, mutta se toimii minulle.
Kotiväkivallasta kärsiville auttavia organisaatioita Suomessa ovat mm: Nollalinja, Nettiturvakoti ja Naisten Linja sekä poliisi
Mikäli olet välittömässä vaarassa, soita hätänumeroon 112.